Teemat

<< takaisin Vanhanajan pidot-sivulle

Ruokakestit

50- ja 60- vuotispäiviä sekä hopeahäitä juhlittiin 20- ja 30-luvuilla. Taloissa järjestettiin ruokakestit, joihin tuli kutsuttuja sukulaisia ja ystäviä kaukaakin.

Kesteihin varauduttiin jo hyvissä ajoin. Piti teurastaa vasikka tai pari ja pari lammasta. Sahtimestari tilattiin ja tietysti pitokokki. Kahvi-, sokeri- ja maustevarastot täydennettiin, kun kokin kanssa oli sovittu kuinka paljon kaikkea tarvittiin.

Jo hyvissä ajoin talossa leivottiin useita lajeja pikkuleipiä eli ”pippereitä”. Isoissa pilkkumeissa hierottiin paljain käsin voit ja sokerit sekaisin muitten aineitten kanssa. Ja niin valmistuivat siirappileivät, Öölanninleivät, hillosilmät, pursotinässät, Hanna-tädin kakut ja hiekkahentusetkin, jotka vietiin tampuurin tai muuhun kylmään komeroon juhlaa odottamaan.

Kakuista tehtiin ensin tummat maustekakut, sitten vaaleat kakut. 1920-luvulla talonpoikaispitoihin ei tehty vielä täytekakkuja. Varikoiset eli rukiiset imelälimput leivottiin jo kahta kolmea viikkoa ennen. Vehnäiset piimälimput, ohrarievä ja pullakranssit leivottiin viimeksi.

Myös kupariset kahvipannut ja kattilat piti tinauttaa ja sitten hangata Sampojauheella kiiltäviksi. Pöytäliinavarasto tarkastettiin, josko tarvittaisiin lainaksi liinoja. Myös aitassa olevat vierasastiat pestiin pölystä.

Näihin aikoihin Eräjärvellä oli pitokokki Halmeska, joka asui Syrjänmäen alla. Kokki tuli taloon pari kolme päivää ennen kestiä ja alkoi apulaisineen pitoruokien laittamisen. Työtä riitti aikaisesta aamusta myöhään yöhön.

Lihojen käsittely vaati taitoa ja tietoa. Kun vasikan kylkipaloista oli irrotettu luut, ne maustettiin, käärittiin rullalle, jonka ympäri kiedottiin pumpulilanka. Sillä kääryle sidottiin tiukalle. Sitten se keitettiin maustetussa liemessä.

Lapapaistit jauhettiin lihamyllyllä, ja valmistettiin lihapulliksi. Luista ja osasta lihaa keitettiin buljonkia, eli lihalientä. Kylmänä tarjottava aladopi valmistettiin kestien aattopäivänä. Vasikan takaneljänneksistä tehtiin paistit, jotka kypsyivät pellillä paistin- tai leivinuunissa meheviksi. Isossa leivinuunissa paistuivat myös rievät, nisupulla ja lihapullat sekä perunalaatikot eli tuuvinkit, makaroni- ja maksalaatikot omissa peltilaatikoissaan.
Rosolliin punajuuret ja porkkanat keitettiin ja kuorittiin. Sitten ne samoinkuin sipulit siihen hakattiin pieneksi leikkuulaudan päällä petkeleellä tai veitsellä. Etikkainen kermakastike vatkattiin vasta kestiaamuna.

Makkeesoppa keitettiin myös valmiiksi. Halmeskan erikoisuus oli ruusunmarjakeitto. Mutta se voi olla myös rusinasoppa. Ne tarjottiin kermavahdon kera. Naapureilla oli tapana tuoda voita ja maitoa edeltäpäin kestitaloon.

Myös kahvikuppeja, juomalaseja, syviä ja matalia lautasia sekä lusikoita, haarukoita ja veitsiä lainattiin muista taloista. Miesväen tehtävänä oli hakea astiakopat ja laatikot. Martat hankkivat lainattavan astiaston.

Kun juhlapäivä koitti alkoi kutsuttuja vieraita saapua hevospeleillä ja jalkaisin. Kesäaikaan kävi joskus talon hevosmies hakemassa niitä vieraita, jotka tulivat laivalla asemalta Rönnin salmelle. Talon rengit hoitelivat vieraiden hevoset.

Vieraille tarjottiin ensin tulokahvi. Talon ”saliin” tai isoon kamariin joko päärakennukseen tai ”pytinkiin” oli ”merkatulle” tai koristeelliseksi kudotulle liinalle katettu kahvipöytä monine tarjoamisineen. Siellä valkohilkkaiset ja -essuiset tarjoilijatytöt kaatelivat kahvia ja lisäsivät pöytään leivonnaisia. Talon emäntä kehotti vieraita esimerkiksi: ”Tarttee ny mennä ottaan kahveeta.”

Pöytään mentäessä järjestys tiedettiin: kirkkoherra ja ruustinna ensin ja heidän jälkeensä muut paikkakunnan oppineet ja säätyläiset sitten talolliset ja lopuksi muu väki. Lapset ja talon oma väki otti viimeisenä.

Seuraavaksi siirryttiin emännän kutsusta päivälliselle. Talon pirtissä odotti pitkä ruokapöytä valkoisine pöytäliinoineen. Ensin tarjolla oli kuuma, kirkas lihaliemi kahvikupeissa, joista se juotiin lihapasteijan kanssa tai pöydällä olivat syvät lautaset, joihin otettiin kauhalla pilkkumissa höyryävää suurustettua lihalientä, joka syötiin lusikalla. Sitten ”köksät” kantoivat kylmät tarjottavat ja lämpimät laatikkoruuat, ”loolat” pöytään.

Laatikot oli kuumennettu uunissa ja pirtti oli aika lämmin. Hyvässä järjestyksessä olivat pöydällä rosolli ja silli, aladopi, kananmunat, vasikankääryle- ja palvatun lihan viipaleet, makaronilaatikko, lihapullat ja ”pernatuuvinki” sekä maksalaatikko vieressään voisula-astia, leipäkori ja voilautanen.

Juomalasit, maito- ja sahtitoopit olivat omalla pöydällään.
Kamareihin oli tuotu pöytiä ja penkkejä, myös naapureista lainattuja, jotta vieraat voivat mennä lautasineen liinalla peitetyn pöydän ääreen syömään miehet toisiin ja vaimoväki toisiin huoneisiin, niin kuin tapa oli. Pöydille oli tuotu myös sahtipulloja, joita tytöt saivatkin ahkeraan täyttää. Jos oli lämmin kesäaika pöytiä oli varattu myös pihamaalle, jopa ulkorakennuksia oli siistitty sitä varten.

Kun suolaiset alkuruuat oli syöty, kantoivat kestiapulaiset loput ruuat pöydästä ja keräsivät käytetyt ruokailuastiat koreihin ja tiskareilla riitti taas töitä, kun olivat vastedes pesseet liemilautaset tai kahvikupit jo toiseen kertaan.

Syvät lautaset ja lusikat sekä makkeesoppa ja kermavahto tuotiin vuorostaan ruokapöytään ja näin vieraat saivat suolaisen suunsa makeaksi. Aterioinnin lomassa vieraat seurustelivat ja kyselivät sukulaisten ja tuttujen kuulumisia pitkästä aikaa. Tässä välissä pidettiin puheet päivänsankarille. Miehet kävivät hevosiaan hoitelemassa.

Kylmänä leikattu paisti oli pantu sillä välin lämpiämään, kuoritut perunat kiehuivat keittiön isolla hellalla, ja paistin liemeen kokki suurusti kastiketta pienemmässä kasarissa. Tytöt kantoivat pestyt matalat lautaset, haarukat ja veitset taas pirtin pöydälle pinoihin.

Oli pääruuan aika. Paistivadit ja kastikeastiat, vieressään puolukkahillo, sekä perunakarotit höyrysivät pöydällä, eikä emännän kehotus: ”Menkääs ottaan ny paistia” kuulunut kuuroille korville. Luumukermahyytelö eli luumukräämi jälkiruokana kruunasi aterian.

Ennen kuin vieraat lähtivät kotiin, tarjottiin tietysti lähtökahvit. Taas oli kamarin pöytä koreena. Pullaa ja pippereitä oli runsaasti. Niitä kietaistiin myös nenäliinaan tuliaisiksi kotiin jääneille, jotka tiesivät varrota ”kyläkakkoa”.

Haastattelujen avulla tietoja kerännyt Reetta Koskinen

<< takaisin Vanhanajan pidot-sivulle


	Eräjärven Eerola Eerolanmutka 12 35220 ERÄJÄRVI (Orivesi) Puh: 03 - 530 6115 040 - 515 3362 09 - 454 7314 Fax: 03 - 530 6115 09 - 454 4114